Silvestri Rosinan öljypuristamo käyttää neitsytöljynsä valmistamiseen eri oliivilajikkeita, jotka ostetaan yksinoikeudella vain luottotuottajilta. Monien vuosien yhteistyö oliivintuottajien kanssa takaa puristettavien oliivien laadun ja tuoreuden sekä varmuuden tuotteen alkuperästä. Öljypuristamo täyttääkin ETY asetuksen maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa (ETY 2092/91).
Extra-neitsytöljyn valmistukseen käytetään seitsemää eri oliivilajiketta tasapainoisen maun ja aromin saavuttamiseksi. Lajikkeet ovat Pendolino, Leccino, Frantoio, Sargano di Fermo, Ascolana tenera, Carboncella ja Raggia. Sekoitussuhteet ovat tietysti puristamon salaisuus, arvatenkin niitä myös vaihdellaan sadon laadun mukaan.
Pendolino on alkuperältään toscanalainen oliivilajike, joka on sittemmin levinnyt koko Keski-Italiaan. Lajikkeen oliivit ovat väriltään kalpean vaaleanvihreistä aina punaviinimäiseen sävyyn; ne saattavat olla jopa syvän mustia pienine pisamineen. Lajikkeen öljy on yleensä keltasävyistä ja maku hyvin herkän pehmeä ja miellyttävä.

Leccinoa kasvatetaan koko Italiassa. Hedelmät ovat melko suuria ja niiden väri vaihtelee vihreän ja mustan välillä. Leccino kerätään yleensä myöhään, jopa joulukuun puolella, sillä muuten puristettavan öljyn maku saattaa olla karvas ja pisteliäs. Mikäli oliivit poimitaan oikealla hetkellä on öljy hedelmäistä ja väri vaaleankeltaista.

Myös Frantoioa kasvatetaan koko Italiassa. Oliivien sävy vaihtelee vaaleanvihreän ja melko tumman violetinmustan välillä. Tämän lajikkeen öljy on tyypillisesti tasapainoisen hedelmämäinen sekä hieman mantelimainen ja väriltään kullankeltainen.

Sargano di Fermo on tyypillinen Marchen alueen oliivilaji, jonka kasvatus keskittyy Fermanon alueelle ja rannikolle aina Anconaan ja Macerataan asti. Oliivien väriskaala vaihtelee vaaleanvihreästä pisamikkaiseen tummaan violettiin. Öljyn maku on hyvin hedelmämäinen sekä pehmeä, aromikas ja jälkimaultaan hieman karvas.

Ascolana tenera (“pehmeä ascolilainen”) on peräisin Ascoli Picenon alueelta, jossa sen kasvatus on edelleen laajimmillaan. Tämä hyvin arvokas lajike on harvinainen jopa muulla Marchen alueella ja sitä on täysin mahdotonta löytää Marchen ulkopuolelta. Ascolanan hedelmä on hyvin iso ja sen väri vaihtelee vihreästä viljankeltaiseen; erittäin kypsänä se saavuttaa violetin sävyn. Ascolana tenera on kasvuominaisuuksiensa vuoksi poimittava käsin ilman minkäänlaisia mekaanisia apulaitteita (kuten kumisia “harjoja”, joita käytetään useimpien muiden lajikkeiden poimimiseen). Öljyn maku on pehmeän makea ja kevyesti yrttimäisen hedelmäinen. Kokonaisuudessaan maku on tasapainoinen, öljyn koostumus nestemäisen kevyttä ja väriltään kellertävän vihreää.

Myös Carboncella on tyypillinen marchelainen lajike, jota kasvatetaan Ascoli Picenon ulkopuolella vain lähinnä Maceratan alueella. Carboncellan hedelmät ovat melko pieniä ja niiden väri vaihtelee vihreästä mattapintaisen mustaan. Öljy on maultaan hedelmäisen täyteläistä, mutta myös hieman karvasta ja pistelevää, väriltään melko tummanvihreää.

Raggia-lajike on niinikään marchelainen ja sitä kasvatetaan lähinnä Anconan seudulla. Raggian hedelmät ovat keskikokoisia ja melko pitkulamaisia. Oliivien väri vaihtelee aina vaaleanvihreästä tummaan violetinmustaan asti. Tämä kullankeltainen öljy on tyypillisesti hedelmäistä ja hieman mantelimaista, kokoinaisuudessaan makeaa pienin karvain ja aromisin sävähdyksin.